Lopputyö ja portfolio osa 5 (Lehdistötiedote & itsearviointi)

Hei!

Tässä vielä lehdistötiedote näyttelystäni.
Kirjoitan sen sekä suomeksi että englanniksi, koska näyttelyviestinnän muut osat ovat englanninkielisiä.



Lehdistötiedote

The Fighter
Riia Rislakki

I paint the moment of the fight,
illustrate the emotions in it.
My inspiration comes from music,
I transform the walls into a comic.

Maalaan taistelun hetken,
kuvitan sen sisältämät tunteet.
Inspiraationi otan musiikista,
seinät muutan sarjakuvaksi.

24.5.-31.5.2019
Opening 24.5.2019 at 13.00

Tartu Kunstikool, 4th floor
Eha 41
50103, Tartu
Estonia
Open M-F 8.45-19.00







Loppumietteitä

Työn ideointi onnistui hyvin ja oli vaivatonta ja innostavaa. Sain mielestäni hyviä ideoita ja uskalsin kokeilla uusia sommitelmia ja aiheita.

Toteutukseen olen melko tyytyväinen. Työn myötä vesiväreillä työskentelyni muuttui varmemmaksi ja opin suunnittelemaan asioita ennalta. Usein lähden nimittäin vain tekemään jotain, mitä mieleen juolahtaa, mutta nyt tein suunnitelmat valmiiksi ja seurasin niitä tarkkaan. Toisaalta, olen myös iloinen, että suunnitelmista huolimatta osasin improvisoida ja olla joustava silloin, kun sain uusia ja parempia ideoita toteutukseen. Työskentelyn varmuuden kehityksen huomasin varsinkin vaikeuksien jälkeen: kun olin tarpeeksi takkuillut ison maalauksen kanssa, viimeisen maalauksen teko sujui yhtäkkiä kovin helposti.

Pienempien maalausten tekniseen toteutukseen olin todella tyytyväinen, varsinkin silmä onnistui mielestäni tosi hyvin. Ison maalauksen kanssa en yltänyt ihan siihen tasoon, mitä olisin itseltäni odottanut. Kuvassa on mielestäni vähän turhan paljon tarkkoja kohtia ja jalkojen anatomia häiritsee, kun se ei osunut ihan nappiin.

Kaikissa maalauksissa kuitenkin uskon tavoittaneeni sen fiiliksen, jonka halusin välittää. Olen tyytyväinen värien käyttöön ja ratkaisuihini sommittelussa. Työstä tuli yhtenäinen kokonaisuus. Työ myös valmistui aikataulun mukaisesti ja sain sen ajoissa ripustettua seinälle. Keskittyä olisin voinut enemmän, mutta ymmärsin kuitenkin, että kaikki työt joita teen, ei voi olla niitä lempitöitä. Joskus pitää maalata jotain, mitä ei yhtään huvittaisi, ja joskus täytyy kestää niitä päiviä kun mikään ei suju. Vaikka joissain kohdin tunsinkin alisuoriutuneeni tai jopa epäonnistuneeni, opin, ettei se maailmaa kaada.



Tämä on viimeinen päivitys lopputyöstäni.


Riia

Lopputyö ja portfolio osa 4 (Valmis työ)

Valmis työ

Heips!

Lopputyö on nyt valmis! Olisin halunnut antaa teokselle nimeksi "I am leaving, I am leaving!" mutta koska se on suoraan The Boxer -kappaleen sanoituksista, ei sen käyttäminen ehkä ole ihan viisasta... Joka tapauksessa lopulta päätin, että teoksen nimi on The Fighter.

The Fighter

Riia Rislakki, 2019

(Watercolor on paper)

Huomasin tosiaan, että työ toimii melkein missä järjestyksessä tahansa, joten siksi laitoin kuvat blogiin vähän eri järjestyksessä kuin mitä ne ovat ripustuksessa. Tässä koneen näytöllä tämä järjestys toimii paremmin kuin se mikä toimii isolla seinällä.

Ripustus

Sain Avelta luvan ripustaa työni seinälle viimeiseksi viikoksi. Nyt viime torstaina juttelin asiasta ohjaavan opettajani Kallin ja koulun henkilökuntaan kuuluvan Vladimirin (joka tietää mistä koulussa löytää kaiken tarvittavan) kanssa, minne työt voisi asettaa. Neloskerroksen rappukäytävästä löytyi hyvä vapaa seinä. Sain Vladimirilta kaikki tarvittavat kamat, hän myös näytti, miten työt kannattaa ripustaa.

Perjantaina pyysin Tean ja Erikan avukseni. Niittasin papereihin puurimat ylä- ja alareunoihin. Seinän yläreunassa olevaan tankoon sidoimme siimat, joiden varaan pujotimme maalaukset roikkumaan. Minusta oli oikeastaan aika siistiä, että työt leijuivat vähän irrallaan seinästä. Ne reagoivat aavemaisesti ohitse kulkeviin ihmisiin ja ovien liikkeisiin.

Seinän jakoi kerroksen numeron ilmoittava palkki, ja alunperin ajattelin laittavani kaikki maalaukset tiiviissä kimpussa palkin jommallekummalle puolelle. Kun kokeilimme töitä seinään ja juttelimme asiasta, kaverini saivat avarrettua mieltäni ja tilankäyttöäni. Vasemmalle puolelle palkkia pääsi iso maalaus, pienemmät tulivat oikealle.

Tila otettu haltuun. Työ toimii kuin sarjakuvana. Toisaalta se miten työtä katsoo, riippuu ihan siitä mistä suunnasta
tulee rappukäytävään. Tämäkin on ihan hauska tilallinen leikki... :D

Vasemmalle reunalle tuli tämä. Tämä näkyy ensimmäisenä, jos olet matkalla ylhäältä alas.

Oikealla reunalla taas tämä. Tämä näkyy ensimmäisenä kun tulet alhaalta ylös.

Näyttelyjuliste ja näyttelykutsut


Tein myös näyttelyjulisteen ja näyttelykutsukortin koululla. Koneilta löytyi kaikki tutut ohjelmat, PhotoShop, LightRoom ja InDesign. Koska näyttelyni koostuu vain yhdestä teoksesta, päätin antaa teoksen nimen myös näyttelyn nimeksi. Tuntui hölmöltä alkaa miettimään mitään muuta vaihtoehtoa. Julisteessa ja kutsussakin pitäydyin aika yksinkertaisessa ulkoasussa. Yhdistelin niissä tosin lopputyöni maalauksia vähän digitaalisesti ja aloin miettimään, että hitsi kun näistähän tulee melkein hienompia kuin alkuperäiset maalaukset... Kirjoitin tekstit englanniksi, koska teoksen nimikin oli englanninkielinen, ja koska se tuntui muutenkin näin ulkomailla loogisemmalta.

Näyttelyjulisteessa yhdistelin kahta maalausta.

Kutsukortista tuli kaksipuoleinen, tässä kansilehti..

...ja tässä toinen puoli ja tekstit.

Huomenna laitan vielä lehdistötiedotteen ja itsearvioinnin.


Riia

Lopputyö ja portfolio osa 3

Hei!

Idea oli nyt selvillä, samoin sommittelu ja värimaailma. Toteutus saattoi alkaa.

Maalatessani en enää paljoa edes ajatellut koko kappaletta, olin jo miettinyt, millä tavoin saisin kaiken aikaan, nyt oli aika toteuttaa. Aloittaminen oli vaikeaa. Eniten pitkitin ison maalauksen tekemistä, sillä siihen tarvitsin referenssin: ihmisen jalat ovat minulle todella vaikea kohta piirtää ja no, jalat olivat ainoa asia, joka siinä kuvassa tulisi näkymään... Halusin ottaa kuvat itse, jotta tekijänoikeuksien kanssa ei tulisi ongelmia ja jotta saisin juuri sellaiset kuvat kuin haluaisin. Netistä etsiessä voi nimittäin olla vaikea löytää sopivaa asentoa.

Maalaus nro 1

Päätin aloittaa vähän helpommasta: ihmisen silmä on tuttu aihe, jonka olen piirtänyt ja maalannut vaikka kuinka monta kertaa. Se myös tuntui kiehtovimmalta näistä kolmesta, joten ajattelin että siitä aloittaminen motivoisi minua parhaiten. Aloittaisin samalla myös pienestä työstä, joka olisi helpompi tehdä uudestaan, jos se sattuisi menemään pieleen. A3-paperia minulla kuitenkin oli vaikka kuinka paljon, A2-paperia vain se yksi.

Katselin kuvia ihmisten vihaisista silmistä ja tuijottelin itsekin mahdollisimman äkäisesti peiliin, jotta oppisin ymmärtämään, miten silmän ilmeet toimivat.

Luonnostelun ja työn aloitus jännitti ihan kamalasti...
Minulla on aina se ongelma, että kun teen vakavasti
töitä, paineet iskee, on pakko onnistua heti.
Tämä yleensä johtaa viivästyneisiin aikatauluihin...

Pohjasävyjen maalauksen jälkeen rentouduin. Tämähän sujuu ihan hyvin!

Koko teoksen väripaletti tulisi olemaan kovin sininen, joten tähän erikoislähikuvaan halusin lisätä lämpimämpiä värejä. Lämmin punainen kuvaisi kiihkoa, vihaa, häpeää ja päättäväisyyttä. Punasävyinen ja tuijottava silmä loisi mielestäni hyvän efektin, ympäröivä alue liukenisi samaan värimaailmaan kuin toiset kaksi maalausta, jotta kokonaisuudesta tulisi yhtenäinen.

Tätä silmää maalasin noin viikon verran, eikä sen kanssa ollut sen kummempia ongelmia. Värien käyttö tuntui hyvältä, pääsin työskentelemään jo aikaisemman vesivärikokemuksen perusteella hyviksi havaituilla väriyhdistelmillä. Ultramariinia tulisi kulumaan aivan törkeän paljon... Paperikin toimi moitteettomasti ja lisäksi koululla oli hyvä rauha työskennellä. Kotona en olisi voinut töitä tehdäkään niiden koon takia, sillä tarvitsin melko isot alustat papereille.

Kuvan edetessä vahvistin ääriviivoja ja tarkensin silmää.
Silmän alueen tuli olla tarkin, muu sai jäädä sumeammaksi.
Maskinesteellä suojasin kyyneleet,
jotta voisin myöhemmin luoda niihin veden läpinäkyvyyden.
Mallia katselin pisaroista, jotka muodostuivat vesikupin reunoihin.

Tekniikkaharjoitusta vesipisaroiden ja
kyynelten maalaamisesta.

Tämän työn maalaamisesta nautin tosissani, se sujui niin vaivattomasti, vaikka varjoalueita oli vaikea saada tarpeeksi tummiksi; työ tuntui koko ajan liian vaalealta. Olin kuitenkin lopulta tyytyväinen sen etenemiseen. Halusin pitää kiinni siitä linjasta, että paperin valkoinen saa heijastua teokseen, jotta se säilyttäisi valovoimaisuutensa eikä menisi tukkoon. Tätä ajatusta halusin noudattaa kaikissa tämän teoksen maalauksissa.

Maalaus nro 2

Tämä olisi nyt sitten se isoin maalaus. Minua jännitti, mutta olin samalla myös innoissani. Paperi oli sileä, lähes kokonaan ilman grainia tai tekstuuria. En ollut koskaan kokeillut sellaista ennen. Eniten pelotti henkilön asento ja se, millä täyttäisin lopun tilan.

Jo luonnosteluvaiheessa ajattelin, että kokeilisin jotain vähän erikoisempaa sommitelmaa. Helpointa tietysti olisi ollut piirtää henkilö istumassa aukiolla sateessa metsän keskellä. Tämä kuitenkin tuntui vähän liian yksinkertaiselta ratkaisulta, joten päätin yhdistää sekä istuvan henkilön, että ympäristön vähän eri tavalla: Henkilö istuisi maalauksen yläreunassa ainoastaan jalat näkyvillä. Maa, jolla hän istuu vaihtuisikin alaspäin mentäessä taivaaksi ja alareunassa näkyisivätkin puiden latvat. Maa ja taivas siis vaihtaisivat paikkoja ja tilanne ja sitä ympäröivä tila sekoittuisivat keskenään.

Oli mattona katto, katto lattiamatto... Sade osuu maahan, mutta muuttuukin maalauksen
keskivaiheilla taivaalta satavaksi vedeksi.

Tämän maalauksen tunnelmaksi halusin epätoivon ja uskon menetyksen. Tämä tulisi esiin harmailla ja sinisillä sävyillä sekä hahmon kasaan painuneella asennolla. Samalla kuitenkin sekoittaisin siihen ripauksen toivoa, joitain hivenen kirkkaampia värejä ja valoa alareunaan, jossa taivas ikään kuin on jo selkenemässä kaatosateesta ja näyttämässä, että elämä jatkuu.

Asentoon tarvitsin referenssin, joten pyysin asuintoveriani istumaan epätoivoiseen asentoon lattialle, samalla kun itse hääräsin kameran takana. Kuvista tuli hyviä ja tein niiden pohjalta muutaman lämmittelyluonnoksen. Niiden pohjalta päättäisin myös lopullisen asennon varsinaiseen maalaukseen.

Siinä on muutamat jalat.

Kun aloitin luonnostelun, kaikki alkoi menemään pieleen. Oli huono piirustuspäivä, kuva ei ilmestynyt paperille millään niinkuin olisin halunnut ja kaiken lisäksi kävi ilmi, että paperi ei kestänyt kovaa kumittamista vaan muuttui hivenen karheaksi. Tämä vaikutti sitten maalaamiseenkin. Jo ensimmäisestä värikerroksesta huomasin, ettei paperi toiminut kuten aikaisemmassa maalauksessa. Siinä missä silmän maalaaminen oli sujuvaa ja värien blendaaminen kävi kuin tanssi, tämän työn kohdalla kaikki tökki. Väri oli epätasaista, luonnos oli huono ja motivaatio katosi kuin tuhka tuuleen.

Luonnostelu tuntui siltä kuin olisi raahannut jalkoja märässä betonissa...

Joka päivä tämän maalauksen aloittamien oli todella vaikeaa. Huomasin, että käytettävät materiaalit tosiaan vaikuttavat tosi paljon siihen, miten työhön suhtautuu. En jaksanut nähdä vaivaa työn suunnittelussa, tein vain eteenpäin kuin kone pitäytyen alkuperäisessä suunnitelmassa ja toivoen, että saisin sen vain nopeasti valmiiksi. Hahmon asento ja sommittelu olivat myös minulle niin epätavallisia ja vaikeita, että olisi tehnyt mieli jättää homma kesken. Huono unirytmikään ei varmasti ainakaan auttanut keskittymisessä...

Jossain vaiheessa homma alkoi kuitenkin sujua vähän paremmin. Keksin muutaman yksityiskohdan lisää: lisäisin alareunaan pisaroita ikään kuin ne olisivat vettä itse maalauksen pinnalla ja aloin maalaamaan alareunan puita valutustekniikkaa apuna käyttäen. Se oli sen verran hauskaa, että pikkuhiljaa aloin myös uskoa, että ehkä tästä työstä ihan hyvä tulee. Keksin myös, että jatkaisin maahan putoavien pisaroiden muodostamia renkaita vielä alemmas työssä kuin mitä alunperin ajattelin. Näin maan ja taivaan raja hämärtyisi vielä entisestään.

Ehkä se sittenkin onnistuu...?

Hahmoon en missään vaiheessa ollut täysin tyytyväinen, asento oli vähän vinossa ja vaatteet näyttivät epäluonnollisilta. Annoin tämän kuitenkin mennä sormien läpi. Tarvittu tunnetila tuli mielestäni tarpeeksi selkeästi esille ja värien käyttö pelasi. Itse asiassa, kun näytin puolivalmista työtä kavereilleni, hekin kehuivat nimenomaan värejä kauniiksi. Niinpä päätin keskittyä niihin eniten.

Kuvitustyössähän kaiken ei tarvitse olla realistisesti maalattua. Oma ongelmani onkin, että kun teen vakavasti töitä, ihan referenssien kanssa ja kaikkea, alan jostain syystä kääntyä realistisen tyylin suuntaan ihan tahattomasti. Tein saman virheen tämänkin työn kanssa, mikä harmitti jälkikäteen, mutta annoin senkin mennä sormien läpi. Tällainen tästä nyt tulisi, katsoisin mihin työ minut johtaisi.

Maalaus nro 3

Kolmannen kuvan oli tarkoitus olla tasapainottava ja täydentävä kuva, jossa kertautuisi ison maalauksen metsämaisema. Värit olisivat pitkälti samat, koko A3. Luonnoksen värimaailma oli liian kirjava, joten päätin pienentää väripalettia; poistin muutaman sinisen sävyn ja vihreät melkein kokonaan. Kokeilin myös hivenen, miten asettelisin maalaukset toisiinsa nähden, jotta voisin ehkä luoda jonkinlaista jatkumoa värien kulussa. Huomasin kuitenkin, että työ toimi lähes millä tavoin vain, joten jatkoin surutta maalaamista niinkuin se sillä hetkellä hyvältä tuntui.

Work in progress -kuva kolmannesta maalauksesta.
Ei se ihan näin yksinkertaiseksi jäänyt.

Tätä maalausta oli jälleen helppo tehdä. Huomasin melkein heti alkuun, että väripaletti saisi tosiaan pysyä hyvin pienenä, noin kolmessa-neljässä värissä, joista vain kaksi olisi erityisesti esillä. Tajusin myös, että haluaisin jättää tämän työn mahdollisimman abstraktiksi, sillä kahdesta aikaisemmasta maalauksesta oli lopulta tullut hyvin tarkkoja ja ne olivat aika täynnä. Näin kolmas maalaus ehkä rauhoittaisi kokonaisuutta hivenen. Tähän maalaukseen ei lopulta mennyt kuin pari päivää, olin tottunut maalaamiseen, kaikki sujui rutiininomaisesti. Pian sitten vain huomasin, että nyt ei kannata enää jatkaa, muuten maalaus menisi liian tukkoon. Pääasia tuli esille, enempää yksityiskohtia ei tarvittaisi.


Riia

Lopputyö ja portfolio osa 2

Hei!

Lopputyön eteneminen jatkuu...


Ideointi ja luonnostelu


Halusin tehdä ainakin yhden tosi ison maalauksen, noin A2-kokoisen. Tämä sopisi hyvin työhön, joka pohjautuu The Boxer-kappaleeseen. Lisäksi kyseinen kappale saisi kaksi muuta maalausta, A3- tai A4-kokoa. Ajattelin nimittäin, että yksi kappale voisi muodostua useammasta maalauksesta, ikään kuin valtava "sarjakuva". Les Fleurs-kappaleen kohdalla halusin tehdä yhden A3- tai A4-kokoisen maalauksen jonka reunustaisin pienillä neliönmuotoisilla maalauksilla kukista. Huomasin, että näissä olisi jo tarpeeksi tekemistä, joten kolmas kappale, My Cherie Amour jäi pois.

Kävin ostamassa paperit, yhden lehtiön A3-kokoista akvarellipaperia, sekä yhden ison A2-paperin. Papereiden kokoa katsellessani ja suunnitelmia tutkiessani ymmärsin, että yhden maalaussarjan tekeminen tulee jo viemään todella paljon aikaa. Niinpä päätin tehdä kolmen maalauksen sarjan siitä kappaleesta, joka oli minulle kaikkein tärkein, jota kuuntelin jatkuvasti: The Boxer.

Lähdin miettimään, millaista tarinaa kappale kertoo, mitä mielikuvia se herättää, mikä siinä kiinnittää huomioni. Erityisesti esiin nousi kertosäkeen melankolinen ja hymnimäinen melodia sekä piiskan ääntä muistuttavat iskut rumpuihin. Etenkin kappaleen lopussa musiikki sai jollain tavalla hyvin voimakkaita tunteita aikaiseksi. Keskeisimmäksi lauseeksi lyriikoista nousi viimeinen säe: "'I am leaving, I am leaving!' But the fighter still remains..."

Siinä kohtaa näin luovuttaneen ja katkeran ihmisen istumassa maassa, kiroamassa kohtaloaan ja vannomassa kuinka lopettaa yrittämisen ja taistelun. Kappale on mielestäni hyvin surullinen ja epätoivoinen, mutta samalla siinä kuitenkin tuntuu olevan pieni pilkahdus toivoa ja päättäväisyyttä nousta ylös suosta ja jatkaa eteenpäin. Mielessäni henkilö istuu ulkosalla, sateessa, joka kuvaa rumpujen iskuja. Paikkana on jonkinlainen aukio puiden ympäröimänä. Värimaailma on surun ja melankolian värimaailma, minulle siis pääosin sininen.

Ajattelin luoda tunnelman ja kuvan hahmosta ilman, että näyttäisin henkilö koskaan kokonaan. Niinpä isoimmassa maalauksessa näkyisi vain henkilön jalat, sekä maisemaa. Pienemmistä maalauksista toinen olisi erikoislähikuva henkilön silmästä ja siinä näkyvästä uhmasta ja päättäväisyydestä, toinen taas kokonaisuutta tasapainottava yleiskuva pelkästä maisemasta. Niin minulla olisi kolme kuvaa: Yksi suuri, joka toimisi ikään kuin avainkuvana ja

aiheen selittäjänä, yksi joka kuvaisi tunnelatausta tarkemmin, sekä yksi joka tasapainottaisi teosta.

Tasapainottava maisema, luonnos.
Huomasin melkolailla heti, että värit ovat liian
kirkkaat ja moninaiset. Minun tulisi lisätä
valoa ja käyttää pienempää palettia.

Luonnos isoimmasta kuvasta.
Sain hillittyä väripalettia tässä hieman...

Luonnos. Erikoislähikuva silmästä, tunnelataus.
Tähän kuvaan halusin lisätä lämpimiä värejä kuvaamaan
kuumenneita tunteita. Väripaletin pieni vaihtelu tekee
muutenkin teokselle hyvää.

Tässä kokeilin vähän, miten luonnosten
värimaailmat sopivat toisiinsa.

Lopulta tein vielä yhden värisuunnitelman hyvin yksinkertaisessa
muodossa, jotta näkisin värien yhteensopivuuden.

Papereiden keskinäiseen sommitteluun oli monta vaihtoehtoa,
tässä niistä muutama, jotka tuntuivat loogisimmilta. Lopullisen päätöksen
tekisin kuitenkin myöhemmin...

Värillisten luonnosten teon jälkeen saatoin aloittaa maalaamaan.



Riia

3. viikko ja Akkuradio

Heips!

Perjantain elokuva oli tosi hyvä, parempi kuin odotin. Synkkähän se oli, mutta tarina oli mielenkiintoinen ja loppuratkaisu hieno. Ilmeisesti se kirjasarja johon elokuva perustui on täällä sellainen, että kaikki koululaiset sen kai jossain vaiheessa lukee, vähän niikuin me luetaan Seitsemää veljestä tai Väinö Linnan teoksia.

Kotimatkalla oli vähän noloa kun joku tyhmä tirpunen kakkasi huiville... :/

Lauantaina Lotta tuli mulle kylään kun hänen asunnossaan ei voinut leipoa mitään, vaikka mieli olisi tehnyt. Sanoin siihen, että tule ihmeessä meille, meiltä löytyy kaikki mitä tarvitsee. Tehtiin yhdessä pizzaa ja mokkapaloja, jutusteltiin ja vietettiin Earth Houria. Tosin, vaikka me ostettiin kynttilät niin eipä tajuttu ostaa tulitikkuja, jäi sitten polttamatta... Hups. Tuossa ne hyllyllä odottaa että josko niistä olisi muuhunkin kuin koristeeksi joskus...

Maanantaina saapui kolmas suomalainen vaihtari, Erika. Tutustuttiin heti piirustustunnilla ja kysyttiin Lotan kanssa, lähtisikö mukaan Riikaan. Vastaus oli että tottakai! Iltapäivällä palasin kotiin vähän siivoilemaan, kun kämppis-Tean oli määrä tulla siinä puoliviiden maissa ja kämppä oli ihan... no, sekaisin. Kun en ole koskaan mikään himosiivoaja ollut...

Meillä alkoi tosi hyvin. Tean saattoi asunnolle hänen tutorinsa, mä jatkoin paikkojen esittelyä siitä. Koitettiin säätää puhelinliittymiä, käytiin vähän kävelyllä lähiympäristössä ja mä näytin myös, miten koululle pääsee. Oli mukavaa saada vähän elämää taloon, vaikka olin tavallaan jo tottunutkin yksinoloon. Enää tämä asuntokaan ei tunnu liian isolta.

Koulussa me lyöttäydyttiin sitten yhteen, kaikki neljä. Lotalla tosin oli aika paljon eri tunteja kuin meillä, mutta keskiviikkona Traditional patterns -tunnilla lähdettiin kaikki ERMiin eli Viron kansallismuseoon. Lähdettiin Lotan ja Tean kanssa samaa matkaa hyvissä ajoin, että ehdittäisiin paikalle tunnin alkuun puoli kymmeneksi. Kun sitten saavuttiin museolle, huomattiin, että se on vielä kiinni, aukeaisi vasta kymmeneltä! Onneksi henkilökunta näki hätämme ja päästi sisään odottamaan kun selitimme olevamme taidekoulusta ja että tunnit pidettäisiin museolla.

Vähän myöhemmin saapui Erika jolle onneksi saimme myös luvan päästä sisään. Siinä sitten muuta ryhmää odotellessa perustimme yhteisen WhatsApp-ryhmän, että pysyttäisiin kaikki kärryillä toistemme menemisistä. Nimeksi ryhmälle tuli näin taiteellisen luovasti Vaihtarit Virossa. :D Näin meistä siis tuli muitten vaihtarien kanssa ystäviä, oma poppoomme täällä vieraalla maaperällä. Jonkun inside-vitsin kautta ryhmän nimi vaihtui myöhemmin Akkuradioksi.

Opettaja ja muu ryhmä saapui kymmeneltä museon aukeamisaikaan.

Eesti Rahva Museum

Suomalais-Ugrilaisen kielialueen
näyttelystä löytyi... vanhan ajan kumiankka?

"Do you know what is perspective?"
Hups, en ollut ihan hereillä piirustustunnilla...
Tuo jalustan perspektiivi on tosiaan vähän
"Medieval".. xD

Fashion illustration on edelleen aivan ihanaa!

Savitunneilla käsi jatkuu.

Juu, vähän groteskiltahan se näyttää kun
sormia puuttuu... :D

Pesukone busted?! Tästä selvittiin onneksi
vaan säikähdyksellä..

Lotta ja Tea, suutelevien ylioppilaiden patsaalla.
Like a boss!

Riia

Lopputyö ja portfolio osa 1

Hei!

Tässä päivitystä lopputyöstäni.

Ideani oli tehdä kuvitustyö materiaaleina vesivärit ja mahdollisesti musteet. Se tuntuu eniten omalta jutultani ja siihen haluan päättää tämän koulutyöskentelyni. Halusin käyttää jotain olemassa olevaa tarinaa tai sitten kirjoittaa ihan oman pienen tekstin ja tehdä kuvituksen sen pohjalta.

Tarinoiden löytäminen osoittautui haastavaksi. Toisaalta niitä on todella paljon, mutta mikään ei oikein tuntunut tarpeeksi kiinnostavalta, että jaksaisin siitä mitään väsätä. Minulle ei myöskään tullut mieleen mitään tarinaa, joka itselleni olisi ollut aivan erityisen lähellä sydäntä. Melko aikaisin totesin, että omaa tekstiä en ehtisi kirjoittaa. Tässä ajassa siitä olisi tullut vain keskinkertainen.

Yhtenä päivänä kävellessäni koulusta kotiin koitin pitää aivoriihtä päässäni. Ensimmäisinä mieleeni tuli tietenkin sadut, mutta ne tuntuivat jo kovin loppuunkäsitellyiltä ja melko itsestäänselviltä valinnoilta. En halunnut mennä sen helpoimman vaihtoehdon kautta. Yksi vaihtoehto olisi ollut tutkia jotain virolaista satua tai kansantarinaa, nyt kun kerran täällä Virossa olen vaihdossa. Sekään ei kuitenkaan kauheasti houkuttanut. Jotenkin tuntui, että taustatyön tekeminen olisi ollut ihan liikaa, kun täällä elämisenkin kanssa saa tehdä ihan tarpeeksi. :)

Päädyin pohtimaan Igor Stravinskyn säveltämää Tulilintu-balettia, sillä se pohjautuu itselleninkin tuttuun venäläiseen satuun: Prinssi Ivan, Tulilintu ja Harmaa Susi. Baletin kautta aloin miettiä musiikkia: voisinko käyttää sitä jotenkin apunani? Ajatus jatkoi Tshaikovskin baletteihin ja sinfonioihin. Mietin, kuinka musiikki on ollut yhtälailla minulle tärkeä asia ja aina läsnä elämässä, kuten kuvataidekin. Ja alunperinhän lopputyötä vuosi sitten miettiessäni halusin tehdä jotain musiikkiin liittyvää!

Lopulta hehkulamppu syttyy. Klassinen musiikki on melkolailla vaikea tulkittava kuvitustyötä ajatellen, mutta populaarimusiikista löytyy vaikka mitä tunteita ja tarinoita. Aloin miettiä niitä lauluja joita tällä hetkellä kuuntelen jatkuvasti, jotka ovat jotenkin koskettaneet minua. Tässä vaiheessa innostuin ihan toden teolla: mieleen nousi heti monta hyvää ehdokasta! Ajattelin, että voisin ehkä valita kappaleita kolmesta viiteen.

Seuraavaksi listaa niistä kappaleista, jotka tuntuivat hyviltä inspiraation lähteiltä:


Simon & Garfunkel - The Boxer

Minnie Riperton - Les Fleurs

Stevie Wonder - My Cherie Amour


Nämä kolme olivat erittäin vahvoilla, melko varmasti tekisin näistä. Keksi kuitenkin varmuuden vuoksi muutaman lisää. Laitan tähän osan varavaihtoehdoista.


Pink Floyd - Comfortably Numb

Hector - Lumi Teki Enkelin Eteiseen

Club For Five - Prinsessalle

Deadmau5 - Strobe

Emma Salokoski - Veden Alla

Traveling Wilburys - Inside out


No, siinä oli paljon mistä valita. Lopulta hylkäsin varavihtoehdot pois, sillä tajusin, että kovin montaa en ehdi tekemään. Nyt minulla oli kolme loistavaa kappaletta, joiden pohjalta voisin ruveta pohtimaan kuvituksen toteutusta. Aloitin miettimällä lempikohtaa kappaleesta, parasta lausetta, tunnelmaa ja tunteita, joita kappale herättää. Mietin minkälaisia asetelmia ja värejä näkisin. Kuvituksen ei välttämättä tarvitsisi edes liittyä kappaleen tekstiin, se voisi olla jokin ihan oma fiilis. Mietin myös, että kuvitus voisi sarjakuvamaisesti koostua useammasta paperista, "ruudusta". Näin saisin vähän enemmän tilaa ideoille.

Ainoa asia, joka huoletti, oli tekijänoikeudet. Varmistin asian Micheleltä. Jos kappale ei soi työssä, se ei loukkaa tekijänoikeuksia. Itse myös päättelin, että ei ole järkevää käyttää laulun tekstejä työssä, ihan varmuuden vuoksi. Mitään musiikkivideoiden tyylejä ja kuvia en myöskään lähde kopioimaan. Tämän takia olen aika iloinen, että omista biisivalinnoistani en ole nähnyt mitään videoita, jos niitä edes on olemassa...

Luonnos kappaleen The Boxer pohjalta.

Luonnos kappaleen Les Fleurs pohjalta

Riia

Toinen viikko

Heipparallaa!

Toinen viikko on kohta jo hurahtanut ohi, ja nyt on jo alkanut vähän tapahtuakin.

Oon jo tutustunut vähän paremmin ihmisiin, ja toisen suomalaisen vaihto-oppilaan Lotan kanssa ollaan jo juteltu aika paljon. Meillä on ollut vähän sählinkejä lukkareissa, joten kun ei ole ollut paikkaa mihin mennä, ollaan hengailtu koululla yhdessä, soiteltu pianoa ja kierrelty lähiympäristössä. Eilen käytiin vähän shoppailemassa, mulle löytyi alennuksista hyvät talvikengät, Lotalle kirpparilta pari makeeta paitaa. :) On ollut hyvä fiilis, kun on voinut jutella jonkun kanssa pidemmältikin, mulla alkoi olla vähän ikävä ihmiskontakteja. Olen myös jatkanut juttua niiden tyttöjen kanssa joista jo aiemmin kirjoitin. He ovat tosi mukavia ja auttavat meitä silloin kun me ei ymmärretä opetuksesta paljoa. Jotkut opettajat kun ei opeta englanniksi, mikä on tietty ihan ymmärrettävää. Silloin kun tehdään jotain, esim. piirretään tai muotoillaan savesta, on helpompi saada ohjeita englanniksi, kun kaikkia ohjeistetaan erikseen.

Maanantaina oli heti alkuun clay modeling -tunti 3D-linjan ykkösten kanssa, ja olin jo valmiiksi sitä mieltä, ettei se tule olemaan mun juttu. En oo hyvä savitöissä, eikä se oo aina niin innostanut, ilmoittaisin myöhemmin Avelle että mielelläni skippaisin ne kokonaan.

Olin ihan TÄYSIN väärässä.

Tunti oli tosi kiva! Muut opiskelijat olivat viimeistelemässä kipsimallin pohjalta tehtävää jalkaa, joten mä sain aloittaa seuraavan tehtävän: oman käteni kopion muovailemisen. Opettaja oli musta tosi mukava ja hänen ohjeitaan oli helppo seurata. Jotenkin sillä tunnilla alkoi tuntua että ei tää saveilu nyt niin kamalan vaikeeta edes olekaan. Nyt en muuta mun lukkareihin oikeestaan toivokaan kun savitöitä ja muotisuunnittelua. :D

Siitä 3D-ryhmästä myös yksi Reimo, joka auttoi mut alkuun tunnilla, kysyi olisinko lähtenyt mukaan katsomaan leffaa, joka hänen piti jollain kurssilla käydä katsomassa. Mietin, että mikäs siinä, kun siihen asti ei mulla ollut ollut niin paljoa tekemistä (kun oon sellanen ihme kotihiiri, etten saa itseäni kämpästä ulos, kun sinne kerran asettaudun). Muutenkin oli tosi kivaa saada uusi kaveri. Joten, huomenna mennään katsomaan Truth and Justice (Töde ja öigus), tänä vuonna ilmestynyt virolainen leffa, joka perustuu virolaiseen klassikkokirjasarjaan. Onnkesi elokuvassa tulee olemaan englannin tekstit, ei tarvitse kiusata kanssakatsojaa jatkuvasti käännöspyynnöillä... :D

Vähän uusia taidetarvikkeita...

Työ ekalta piirustustunnilta...

... ja työ toiselta piirustustunnilta.
Täällä piirretään tosi paljon mallista,
mikä on tietty tosi hyvä. :)

Täällä koulussa on tällanen "ullakko", eli
torni. Täällä on yleensä aika kylmä talvisin,
mutta nyt kun aurinko on paistanut koko viikon
täällä on mukavan lämmintä ja kirkasta

Tuun tänne luonnostelemaan, kuuntelemaan
musaa ja kattelemaan maisemia

Maisemia tornista

Tästä on tullut mun lempipaikka koululla.
Haaveilijalle sopii olla mahdollisimman
lähellä taivasta, että voi pistää pään pilviin. :)

Toinen lempipaikka on varmaan pianohuone, koska siellä on, no piano. Tietenkin. Asunnolla ei oikein voi musisoida, mutta tähän luokkaan pääsee välillä kiekumaan. :D Ylipäätään musta on mukavaa hengailla koululla, sen tilat on tosi jees ja aina löytyy joku paikka mihin mennä. Pikkuhiljaa alkaa löytymään myös ihmisiä joille jutella.

Tartto taas alkaa tuntua yhä enemmän ja enemmän kodilta. Tää kaupunki on aivan ihana, maisemat on suloisia ja kaikki on jotenkin niin helpon lähellä. Mua hirvittää jo nyt ajatus, että kuuden viikon päästä mun pitää palata takaisin Suomeen... O__o Onko pakko? xD

Täällä on paljon muraaleja ja graffiteja. Talotkin on
usein maalattu kivan värisiksi.

Mun kämppis Tea saapuu maanantaina. Ilmeisesti tänne tulee vielä neljäskin suomalainen vaihtari, Eerika. Lotalla oli ajatus, että pitäiskö käydä joku viikonloppu Riikassa Latviassa, kun bussimatka kestäisi vaan 4 tuntia ja maksaisi 5-15€. Voitaisiin varata hostelli pariksi yöksi ja seikkailla siellä päin maailmaa vähäsen. Tämä viikonloppu olisi tullut vähän nopeasti, mutta ensi viikolla ajateltiin mennä. Yritetään myös houkutella loput suomalaiset vaihtarit mukaan kun he saapuvat... ;)


Riia