keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Ensimmäinen viikko

Heippa!

Eka viikko sujui melko mukavasti. Sunnuntaina olo tuntui jo paremmalta, tosin järjestin itselleni vähän hankaluuksia. En ole varma, oliko multa mennyt ihan ohi, että miten porttikongin portit saa auki, joten kun illalla halusin lähteä kauppaan, mulla ei ollut aavistustakaan kuinka pääsen pois. Aikani etsittyä täkylaitteita, avaimenreikää tai mitään avaamissysteemeitä, tutkin vuokrasopimusta ja löysin kasan puhelinnumeroita. Soitin numeroon, jossa viitattiin teknisiin ongelmiin (tulkintavirhehän siitä tuli xD). Joku nainen sieltä vastasi ja jonkin aikaa toisillemme soiteltiin edes takasin, lopulta hän kysyi olinko soittanut väärään numeroon. Mielestäni en. Hän lupasi jälleen ottaa yhteyttä kun tietäisi enemmän. Väärässä olin, tietenkin. Löysin toisen numeron, soitin sinne ja sain tarvittavat ohjeet, pääsin ulos. Ystävällisesti ajattelin ilmoittaa aikaisemmalle puhetoverille, ettei minun takiani tarvinnut enää vaivautua. Hyvähän siinä keskellä liikenteen kohinaa oli englanniksi koittaa solkata, että olin tosiaan soittanut väärään numeroon, kiitos vaan avusta ja anteeksi. Hups.

Koulu alkoi maanantaina, tapasin Aven pikaisesti, samoin mentorini, joka opetti piirustusta ensimmäisellä tunnilla. Toinen tunti oli maalausta, elävästä mallista. Opettaja selitti kaiken viroksi, joten keskityin vain siihen, miten yleensä olen tottunut mallia maalaamaan. Onneksi lounaalla olin löytänyt toisen suomalaisen sekä kaksi islantilaista vaihto-oppilasta, jotka olivat samalla tunnilla, niin
ei ollut ihan niin turisti olo kuin olisi voinut olla.


Tässä sitten se tuotokseni siltä tunnilta.

En ole varsinaisesti minkään linjan jäsenenä vaan kiertelen milloin milläkin kursseilla, joka viikko on erilainen. Onneksi pystyin hivenen vaikuttamaan asioihin, Aven kanssa sovimme, millä kursseilla voisin jatkaa, kun löysin jotain mielenkiintoista. Tämä jokin mielenkiintoinen tuli vastaan torstaina, kun osallistuin fashion illustration -kurssille. Aihe oli hurjan mielenkiintoinen, ja opettaja tosi mukava. :D





Piirsimme flat sketch -malleja ja opettelimme samalla mittasuhteita ja asennon muokkaamista tavallisesta seisomisesta dynaamisemmiksi poseerauksiksi.

Ikävästi satuin myös saamaan flunssan viikon alussa, joten tiistai ja keskiviikko menivät lähinnä lepäillessä kotona...


Ehdin myös vähäsen tutustua muutamaan somistajalinjan tyttöön, Carmeniin, Karoliinaan ja saksalaiseen vaihto-oppilaaseen Lauraan. Juttelimme mukavia composition-tunnilla samalla kun rakentelimme kollaaseja valokopioista. Tunti oli aika luova, kopiomasiinaan sai laittaa mitä vaan hiuksista tietokoneen näppäimistöön. xD

Mitään sen kummempia iltaohjelmia en ole vielä keksinyt, ainoat paikat joissa käyn ovat lähinnä ruokakauppoja. Viikonloppu sujui rauhallisesti kotona, aurinko alkoi jo vähän paistaa ja kaikki näytti vähän iloisemmalta. Oli ihan mukavaa olla itsekseen, enää ei ollut niin yksinäinen olo.

Riia

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Ensimmäinen viikonloppu

Heippa!

En ollut yhtään valmiilla tuulella lähtiessäni lentokentälle perjantai-iltana. Tuleva matka jännitti kamalasti, toisaalta mielessä pyöri vielä niin monta Suomeen jäävää arki-asiaa, etten oikeastaan yhtään tajunnut että joo, nyt lähdetään. Tuntui jotenkin niin epätodelliselta, että kahteen kuukauteen en heräisi omasta sängystä, menisi normaalisti kouluun, näkisi samoja tuttuja naamoja.




Lentokentällä hermoilen enemmän kuin yleensä. Olen lentänyt ennenkin. Silti tässä on jotain erilaista. Lento lähtee keskiyöllä, kone on pienempi kuin mikään missä olen istunut ja matka kestää uskomattoman vähän aikaa. Ehdin torkahtaa ehkä vartiksi, juoda Finnairin perinteisen mustikkamehun ja sitten olemmekin jo perillä. Tarton lentokenttä on hyvin pieni. Jännitän taksin ostamista, kun en ole sitä koskaan tehnyt, Suomessakaan. Entä jos kuski ei ole luotettava? Entä jos se maksaa enemmän kuin luulin? Jos en osaa pysyä lujana hinnan suhteen? Entä jos en pääse perille?

Ihan turhaan.

Taksi vie minut tutorini Mallen luokse tasan sovittua reittiä ja sovitulla hinnalla.

Mallen kanssa olen jo jutellut aiemmin sähköpostilla. Lentoja ei mennyt kuin tasan yksi vuorokaudessa ja sekin keskellä yötä, joten minun olisi saattanut olla vaikeaa saada avaimia asuntooni siihen aikaan. Malle kuitenkin lupasi majoittaa minut luokseen ensimmäiseksi yöksi, mikä oli valtavan ystävällistä. Olen hurjan kiitollinen siitä, kaikki sujui mutkattomasti, eikä tarvinnut miettiä hotelleita tai muuta. Ensimmäisen yön nukun hyvin.

Aamulla jutustelemme opiskelusta ja muusta kahvikuppien äärellä. Otamme Mallen kanssa taksin asunnolleni keskustaan, saan häneltä avaimen. Asunto on todella siisti ja hieno, paljon isompi kuin odotin. Kämppikseni Tea tulee vasta huhtikuussa, siihen asti olen itsekseni. Nyt kun olen yksin täällä, tuntuu ehkä vähän liiankin avaralta. Mieli tekisi täyttää kaikki kaapit ja komerot tavaroilla, jotta paikka näyttäisi asutummalta...

Asunnon katsastamisen jälkeen lähdemme kiertämään keskustassa. Malle näyttää, missä voi käydä kaupassa, missä on hyviä kahviloita jne. Kaupungintalolta lähtee mukaan kartat ja turistioppaat. Pääsen myös tutustumaan koulun tiloihin, sillä ne ovat auki lauantaisinkin. Matkalla moikkailemme kissoja ikkunalaudoilla.

Sää on harmaa ja sateinen, ei se ihan houkuttele kävelemään ulkona, mutta toivottavasti pian kirkastuu. Malle lainaa minulle sateenvarjon. Hän jää asunnolleen, minä otan vastaan ensimmäisen haasteen: kartalla varustettuna tarkoituksenani on kulkea Paino- ja paperimuseon ohitse takaisin keskustaan. Mutkia ei tule vastaan, mutta verensokerini on sitä mieltä, että kävelen liikaa ja syön liian vähän. Onneksi ostin jo lentokentällä hyvän määrän eväitä mukaan.

Kaupasta löytyy kaikki tarvittava: pesuaineet, tiskirätit, ruuat ja muut. Huomenna haen kaiken mitä tänään en jaksanut kantaa. Ruoanlaitto ahdistaa. Jotenkin on vähän orpo olo, pitää välillä muistuttaa mieleen, että kyllä, olen silti minä ja oma itseni, vaikka olisinkin vieraassa maassa. Pikkuhiljaa se varmaan helpottaa. Tutut piirrokset tietokoneen näytöllä, tuttu musiikki jota aina kuuntelen, ne auttavat vähän. Tiesin kyllä, että koti-ikävä tai muut kummalliset tunteet saattavat tulla pintaan kun lähtee, vaikka ei uskoisikaan niitä tuntevansa. Toisaalta en kyllä yleensä ajattele "ei minulle niin käy" -tavalla, vaan ennemmin "kun niin käy, niin jotenkin siitä kuitenkin selvitään" -tavalla. Joten olen varma, että totun täällä oloon kyllä.

Huomenna lähden varmaan vähän kiertelemään ympäriinsä.




Kuvia en vielä ottanut, mutta huomenna ehkä jos sää sen sallii... :)


Riia





Riia Virossa 2019

Hei!

Olen Riia ja opiskelen kuva-artesaaniksi. Tässä blogissa kerron vaihto-opiskelustani Tartossa, Virossa. Tervetuloa seuraamaan tätä seikkailua! ;D